Hyvinvoinnin korostaminen on yliarvostettua?

Vuorotyö kuormittaa, joten unesta huolehtiminen on tärkeää. Minä olen tärkeä. Tärkein ihminen juuri minulle.

Allekirjoitanko nämä ajatukset? Huolehdin niin helposti muista: kotona perheenjäsenistä ja ehkä kumppanin jaksamisesta. Töissä työkavereista ja esihenkilönä omista ihmisistä. Tuntuuko tutulta, että arjessa ohitan henkilökohtaisen hyvinvointini ja ennen kaikkea itseni ja oman jaksamiseni. Mitä siitä, jos olen vuorotyöstä väsynyt.

Korona kurittaa kaikkia
Olemme eläneet jo pitkään poikkeusoloissa, jossa hyvinvointi on poikkeuksellisen tärkeää. Sitä ei voi edes riittävästi korostaa. Se on aina tärkeää, mutta nyt vielä entistä tärkeämpää. Millaisen numeron vanhalla kouluarvosana-asteikolla 4-10 annat KoronaHyvinvoinnillesi? Uskallan lyödä vetoa, että numeroa on mahdollista parantaa.

Jaksan niin kauan kuin on pakko
Koronakriisi on vaatinut meiltä jokaiselta paljon. Muutoksia. Sopeutumista. Epäoikeudenmukaiseltakin tuntuvia asioita. Eikä kukaan meistä vielä tiedä koronan loppulaskua, sillä hyvinvointiimme liittyvä kuormitus näyttäytyy kokonaisuudessaan vasta myöhemmin. Ihminen jaksaa tsempata juuri niin kauan kuin on pakko. Sen jälkeen jaksamisen kuorma kaatuu helposti hyvin lyhyelläkin varoitusajalla päälle. Tätä kannattaa kuunnella herkällä korvalla.
Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen onkin siis näin poikkeusoloissa poikkeuksellisen tärkeää. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei hyvinvointi ja jaksaminen vaadi paksua lompakkoa tai äärikokemuksia. Aito hyvinvointi syntyy hyvin yksinkertaisista asioista. Pienet arjen teot, ilmeet ja eleet luovat kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tärkeimmät asiat elämässä ovat korona-aikanakin täysin ilmaisia.

Mitä minun ilmaisille hyvinvoinnin asioille kuuluu?
Halaukset, hymyt, ystävät.
Suukot, perhe, nukkuminen.
Rakkaus, nauru, hyvät kokemukset.
Olemme toteuttaneet näitä ilmaisia asioita oma elämäntilanteemme huomioiden hieman toisella tavalla viimeisen puolentoista vuoden ajan, osittain luovasti, osittain etänä, mutta mitään näistä toivottavasti kuitenkaan unohtamatta. Jotta voimme hyvin, on ensiarvoisen tärkeää, että elämme myös nyt korona-aikana. Emme vain suorita elämää, lusi näitä pakollisia viikkoja, joiden tulevaa määrää meistä kukaan ei tiedä. On myös tärkeää, ettemme pyri analysoimaan ja ymmärtämään kaikkea, vaan elämme. Annamme itsemme olla myös hämmentyneitä. Emme taistele vastaan. Miten hyvin onnistut tässä haasteessa?

Elämää tässä ja nyt
Kuinka hyvin osaat elää hetkessä? Lapsista voimme tässä hyvin ottaa oppia. Hän ei mieti eilistä eikä huomista. Myös meidän aikuisten on hyvä muistaa, että eilinen meni jo. Sinne ei ole paluuta. Tämän päivän aamukin meni jo, eikä huomisesta kukaan meistä vielä tiedä. Hyvinvoinnin kannalta on siis tärkeää pysähtyä tähän hetkeen tässä ja nyt. Ja huomata välillä sanoa itselleen myös tässä pysähdyksessä: minulla ei ole juuri nyt tässä mitään hätää.

Me aikuiset sorrumme liian usein elämään ikuista sitku-elämää tai mutku-elämää, jotka molemmat syövät hyvinvointimme pohjaa. Onko minulla siis aina ajatuksena, että kuuntelen itseäni ja teen tekoja oman hyvinvointini eteen paremmin sitten kun lapset ovat isompia, sitten kun olen tehnyt tämän ja tämän homman. Usein käy kuitenkin niin, ettei sitä tässä ja nyt – elämää tule elettyä välttämättä koskaan, sillä aina löytyy selitys mutku. Mutta kun ensin pitää saada ruoka laitettua, koti siivottua, opiskeltua lisää, ostettua isompi koti tai auto.

Kaikenlaiset tunteet ovat normaaleja
Jokainen meistä reagoi poikkeusoloihin hyvin yksilöllisesti. Yhtä normaalia kuin se, että olen lamaantunut, on olla ylivirittynyt. Kuulutko sinä niihin, jotka eivät saa mitään aikaiseksi, vaikka aikaa ja mahdollisuuksia tehdä kaikkea, mistä nautit, olisi yllin kyllin? Saatat kuitenkin olla hyvin saamaton, lojut television ääressä edes seuraamatta, mitä sieltä tulee. Vai oletko sinä se, joka säheltää yhtä ja toista ja kolmatta asiaa ja jokainen niistä jää kesken? Joskus vauhti on selviytymiskeino, ahdistavan asian pakenemista.

Itseään kannattaa nyt kuunnella poikkeuksellisen tarkasti ja olla itselleen ennen kaikkea armollinen. Me synnyimme aidoiksi, emme täydellisiksi, sanoi joku viisas. Onkin tärkeää, ettet vaadi itseltäsi ja toisilta liikoja. Kenenkään ei tarvitse olla töissä ja kotona robotti ja monitoimikone, jonka patterit eivät ikinä yski.

Teksti Essi Juvakka, viestintävalmentaja, psykologi PsM, psykoterapeutti ET, perheterapeutti