Valtakunnansovittelija Anu Sajavaara toivoo liittojen löytävän yhteisen sävelen ilman sovittelua
Valtakunnansovittelijan virkaa elokuusta asti hoitanut Anu Sajavaara haluaa toimia hyvän työelämän puolestapuhujana. Työelämän toimivuuden edistäminen, vastakkain asettelun purkaminen ja vuoropuhelun löytäminen ovat hänelle tärkeitä tavoitteita. Toiveena on, että työehtosopimukset saataisiin tänä talvena vaivattomasti kiinni. Se toisi turvallisuuden tunnetta ja vakautta työntekijöiden ja yritysten elämään.
Lokakuun viimeisenä päivänä valtakunnansovittelija Anu Sajavaaran toimistossa Bulevardilla on rauhallista. Ei ole kauaakaan siitä, kun siellä soviteltiin hoitajajärjestöjen työriitaa. Juuri työriitojen sovittelu on se, mikä näkyy valtakunnansovittelijan tehtävistä ulospäin eniten.
– Konkreettiset työriidat menevät tietysti kaiken muun ohi. Ne työllistävät tehokkaasti pari viikkoa työtaisteluilmoituksen saapumisesta. Nyt esimerkiksi hoitajariidan sovittelu kesti kuusi viikkoa kaiken kaikkiaan, kun siinä oli useita työtaisteluja päällekkäin ja niitä siirrettiin eteenpäin ja soviteltiin ihan loppuun saakka, Anu Sajavaara kertoo.
Toimivat työmarkkinat tavoitteena
Työriitojen sovittelun lisäksi valtakunnansovittelijan tehtävänä on edistää työmarkkinoiden toimivuutta. Erityisesti tämä puoli tehtävästä kiinnostaa Anu Sajavaaraa.
– Meillä on tällä hetkellä vahvaa vastakkainasettelua työmarkkinoilla, ja jos sitä pystyn jollakin tavalla purkamaan ja saattamaan eri osapuolet keskustelemaan keskenään, niin pidän sitä tärkeimpänä tehtävänäni. Totta kai riitojen sovittelu on tärkeää, mutta jos pystytään ennakkoon estämään riitoja niin, että osapuolet löytävät toisensa ja yhteisen sävelen, niin silloinhan tilanne on parempi kuin että tänne Bulevardille tullaan riita-asioissa, Sajavaara sanoo.
Vapaaehtoinen sovittelu on mahdollista nytkin, mutta sitä on tähän asti käytetty vähän. – Minun tärkein roolini tänä syksynä onkin kuulostella, mitä työmarkkinoilla tapahtuu. Minkälaisia ajatuksia työnantaja- ja työntekijäliitoilla on, ja kuinka paljon tietyt alat ovat kriisiytymässä. Meillä on hankalat, jopa vaaralliset ajat nyt menossa, siksi olisi tärkeää, että työmarkkinat säilyisivät rauhallisina ja vakaina.
Ennakointia ja jälkiseurantaa
Anu Sajavaara valmistautuu jo tulevaan neuvottelukierrokseen kiertämällä tapaamassa liittoja. Marraskuun lopussa päättyy osa teollisuuden sopimuksista ja vuoden lopussa muut. Jos sopimukseen ei päästä, niin on se vaara, että työtaistelujen kautta lähdetään hakemaan uutta sopimusta.
– Toivon näinä vaikeina aikoina, kun haasteita on paljon ja tulevaisuuden näkymä on epäselvä, että sopimukset saataisiin vaivattomasti kiinni. Se toisi turvallisuuden tunnetta ja vakautta työntekijöiden ja yritysten elämään.
Anu Sajavaara toivoisi saavansa toimialat neuvottelemaan omista lähtökohdistaan enemmän kuin mitä nyt tehdään.
– Meillä on sellaisiakin liittoja, jotka tapaavat vain neuvottelupöydässä, mutta eivät tee juurikaan muuta yhteistyötä. Se on aika kurja tilanne. Maailma muuttuu ympärillämme, olisi hyvä, että yhdessä mietittäisiin, mitä se tarkoittaa koko alan kannalta ja työntekijöiden osaamisen kannalta. Aloilla, joilla on vakiintunutta yhteistyötä, on neuvotteluprosessikin huomattavasti helpompi. Olen iloinen jokaisesta sellaisesta liitosta, jotka sanovat, että emme missään tapauksessa tule sinne!
Anu Sajavaara haluaisi, että liitot voisivat tulla Bulevardille kertomaan myös siitä, että heillä menee hyvin ja heillä on yhteinen näkemys alan kehittämisestä. Se ei ole ristiriidassa alan kehittämisen eikä työntekijöiden edunvalvonnan kannalta.
– Aionkin kutsua sovittelussa olleet alat seurantakeskusteluun sen jälkeen, kun olot ovat normalisoituneet. Haluan kuulla, onko onnistuttu vaikeaa tilannetta korjaamaan, ja millä keinoin. Työtaistelut jättävät aina jäljen, työpaikoilla on vaikeita tilanteita, joskus kestää pitkään niistä toipua. Näin voidaan kääntää ikään kuin uusi lehti ja tehdä yhteistyötä puolin ja toisin.
Hyvän työelämän puolestapuhuja
Ennen nykyistä tehtäväänsä Anu Sajavaara on työskennellyt reilut kaksikymmentä vuotta työmarkkinajärjestöissä ja hänellä on paljon kokemusta neuvotteluista ja ratkaisujen tekemisestä pöydän molemmin puolin. Sajavaara toteaa, että hänen kaltaisiaan pitkänlinjan konkareita on aika vähän, sillä työmarkkinajärjestöissäkin on sukupolvenvaihdos menossa. Siksi hän kiinnostuikin valtakunnansovittelijan tehtävästä
– Olen itse kokenut sen, miten monenlaisissa tilanteissa tarvittaisiin välittäjää, jolla on kokemusta työmarkkinoilta ja joka on nähnyt murrosta myös omin silmin ja osaa etsiä ratkaisuja. Viimeiset vuodet olen eri tavalla yrittänyt saada osapuolten vuoropuhelua eri aloille käyntiin ja toivon, että pystyn jatkamaan sitä myös tässä tehtävässäni.
Teksti Tarja Rauhala