Pääkirjoitus: Humppaa, tangoa vai ticotico-diskoa?

Suomen työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmä. Ennen oli ennen, nyt on nyt, on tukkaakin päästä jo lähtenyt. Mahdollisista vastusteluista huolimatta katsotaanpa ensin vähän menneeseen.

Suomessa elettiin pitkään tulopoliittisten kokonaisratkaisujen (tupo) aikaa, jossa kaikella oli selkeä alku ja loppu. Tupo-aikana kävi usein niin, että tehtiin parin vuoden keskitetty ratkaisu, johon sisältyivät palkankorotukset sekä muita työelämämuutoksia. Paketin hyväksyminen toi työrauhan samalle ajalle.

No näin ei todellakaan ole enää. Tällä hetkellä työmarkkinajärjestelmä näyttää siltä, että käsikirjoitus puuttuu. Ovi käy sisään ja ulos, meno on koikkelehtivaa ja rytmitöntä. Orkesteri vetää epävireistä humppaa, puolet tanssii viipyilevää tangoa, puolet hytkyy ticotico-diskoa.

Miksi Suomen työmarkkinoilla mennään tässä, missä nyt ollaan? Mistä tämä kaikki sai alkunsa?

Tupo-ajalle oli tyypillistä, että työnantajat ilmoittivat ennakkoon, ettei tupoja enää tehdä. Kun tupo oli sitten tehty, julistettiin, että ”tämä oli viimeinen tupo ikinä”.

No hiljalleen tämä on toteutunut. Ratkaisevia askelmerkkejä olivat Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n sääntömuutos, jossa EK kielsi itse itseään enää tekemästä tupoja sekä Metsäteollisuus ry:n linjaukset, joilla järjestö ensin erosi keskusjärjestönsä EK:n jäsenyydestä, sitten lakkautti tes-neuvottelutoimintansa ja siirtyi yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin.

Nyt meno vaikuttaa ennakoimattomalta tulipalojen tamppaamiselta. Jos joku on tätä tavoitellut, hänellä täytyy olla kieroutunut huumorintaju tai menneinä aikoina liian tylsä ja virikkeetön elämä.

Vuosi 2022 on lopuillaan. Koordinoidusta työmarkkinakierroksesta ei ole tietoakaan. Hoitajaliitot Tehy ja Super saivat vasta syksyllä ”viime kierroksen” ratkaisunsa valtakunnansovittelijan avittamina maaliin, kun taas vientiliitot yrittävät neuvotella vuoden 2023 palkankorotuksia. Tätä kirjoittaessa ratkaisuja ei ole näköpiirissä ja työehtosopimusten suma sen kun kasvaa.

Entä miten meillä? ETL ja MVL ovat kaksivuotisessa työehtosopimuksessaan sopineet, että meijerialan ensi vuoden palkankorotuksia tarkastellaan tammikuussa 2023. On vielä mahdoton nähdä, missä tilanteessa näitä keskusteluja käydään. Uskotaan siihen, että on tilanne miten kimurantti vaan, niin jos halua ja luovuutta on, niin ratkaisu kyllä löytyy.

Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Käänteitä tulee mahtumaan myös ensi vuoteen, mutta niitä ei kannata etukäteen murehtia. Loppuun voikin vanhan kansan ”Parempi kaataa joulukuusi metsään kuin joulupöytään” -sanonnan turvin toivottaa kaikille rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2023!

Markku Salomaa
(Maitotalous 4/2022)